"Anteeksi kun itkettää. He sanovat usein. Miten niin anteeksi? Itke kun voit. Se todistaa, että tässä kivikasvojen, kivipäiden ja -sydänten maailmassa joku sentään vielä ihminen, jonka kyyneleet vielä elävät. Kivi ei itke, kuollut ei kyynelöi, vain ihminen itkee, elävä. Itku, sielun hengitystä." 

                        - Maaria Leinonen, teoksessa Ei muuri vaan portti

"Jokainen ihminen niin etäällä, jokaisen reviiri niin suuri. Jokaisen ympärillä niin laaja, ei kenenkään maa. Että ennenkuin ehdit selvitä piikkilanka esteestä, tyhjästä aukeasta niiden välillä. Hitainkin sormi ehtii liipasimelle. Etkä siis uskalla yrittää. Kuinka selittää sinulle, todellisuuden hukanneelle, omalle ei kenenkään maallesi eksyneelle, että kaikki maat eivät vihollismaita, ja sotatilassa. Että jossain portti auki. Joku odottamassa käsi ojossa toivottaakseen sinut tervetulleeksi. Portti on ansa! käsi liipasimella, sanot. Vasta kun alat purkaa omaa piikkilankaasi, sormet verissä, voin ojentaa käteni haavojasi sitomaan."

                         - Maaria Leinonen, teoksessa Jos näkisit, rakastaisit

Kuuntelin kesällä kesätöitä tehdessä Maaria Leinosen runokirjat ja tänään ne muistuivat uudelleen mieleen. Etenkin nämä kaksi runoa tekivät vaikutuksen minuun ja olivat ajatuksia herättäviä. Jos runot siis kiinnostavat tai haluaisit alkaa tykkäämään runoista, suosittelen Maaria Leinosen kirjoja. Mielenkiintoisia näkökulmia, ajankohtaisia aiheita, ajatuksia herättäviä, kuitenkin helppoja kuunnella tai lukea.