seison järven rannalla

on talvi 

ja pakkasta

lumi narskuu kenkien alla

lähden kävelemään järven rantaa pitkin

järvi on jäässä ja lumen peitossa

sumua kertyy jäälle ja peittää näkyvyyden osittain

 

katselen kohti kaupunkia

valopisteet näkyvät pimeydestä ja valaisevat

näyttäen paikat, joissa tiet kulkevat ja joissa elämää on

kukkulan päällä kohoaa kirkko

tummanpuhuvana mutta ylväänä

metsäkin jää kirkon varjoon, antaen vaikutelman kirkon mahtavuudesta ja hallitsevuudesta

 

taivaanranta on pimeä, mutta pilvet erottuvat katulamppujen valossa

ohuet pilvenhattarat liikkuvat taivaan halki

pilvenhattaroiden välistä näkyy puolikuu ja tähdet kirkkaina

 

kauempana kuuluu raskaan liikenteen ääntä

kylmä viima tunkeutuu läpi untuvatakin

muuten on rauhallista

 

ei näy eikä kuulu muiden ihmisten ääniä

ei eläimiä

oma hengitykseni vain höyryää kylmään talvi-ilmaan

ja kun katson taivaalle

tähtiin

tunnen itseni hyvin pieneksi

pieneksi ja yksinäiseksi

 

kuitenkin

olen yksin vain oman pääni sisällä

joku jossakin muualla katsoo ehkä taivaalle juuri samalla hetkellä kuin minä 

ja me olemme yhtä

katsomme samaa taivasta

samoja tähtirykelmiä

ja ehkä mietimme samoja asioita

tai sitten emme

mutta saman taivaan alla me olemme