Portaat kulkevat alas hämärään joenrantaan

Askeleet kopisevat yön hiljaisuudessa. Jopa liiankin kovaa.

Kasvit kurkottavat polulle

Ikään kuin paeten joen virtausta ja hukuttavaa syvyyttä

Kuin viimeisillä voimillaan pyrkien kuivalle maalle

Polku johtaa kasvuston läpi avautuen sillalle, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt

Sillan kaiteet natisevat

Joki virtaa kovaa mutta ääntäkään ei kuulu

Lepakot kaartelevat veden yllä

Kuin kiusatakseen veden voimaa

tai ehkä aistiakseen miten se kuljettaa mukanaan elämää

Yö on hämärä ja kostea

Luontokin on asettunut lepoonsa

Kuuluu molskahdus. Varmaankin kala

Tässä hetkessä on jotakin ihmeellistä

Kaikki nukkuvat. Mutta kuitenkin

Elämän voiman voi aistia veden virtauksessa, kasvien vehreydessä, ilmassa, joka on puhdistunut, raikastunut päivän hulinan jälkeen