Ennen kuin ovi on edes sulkeutunut

ensimmäiset kyyneleet jo valuvat pitkin poskiani

Tartun päiväkirjaani ja kyyneleet kostuttavat sivun hiljaa ropisten.

 

Koko illan kyyneleitä nieleskellen

on helpottavaa päästää ne ulos.

Vaikka samalla se tuntuu niin ikävältä

 

Sinun nähtesi täytyy olla vahva.

Näen miten itse kamppailet pysyäksesi vahvana, sortumatta. 

Minun kyyneleeni eivät auttaisi.

Siksi nielaisen ne, hymyilen ja räpyttelen kyyneleeni pois kun halaan sinua

piilossa

 

Päiväkirjalleni voin kertoa miten minä voin.

Miten minä jaksan. 

Haluaisin kertoa ne sinulle 

mutta näen ettei sille ole tilaa.

Halaan sinua lujemmin, lohdutan.

 

Kuka lohduttaa minua? Kuka hoivaa minua?

Tällä hetkellä ei kukaan. 

Olet rakas. 

Hiljaisuus. Ei vastausta

Tiedän, että rakastat minua 

mutta tässä hetkessä hiljaisuutesi on viimeinen pisara, joka saa padon sortumaan.